'Tupulisahti' lasketaan aina pitkään jotta kaikki mallassokeri huuhtoutuu vierteeseen ( =alkuvalmistelut ihan normaalit mutta juoksutetaan tosi laihaksi). Vierrettä keitetään sitten huolella sekoitellen että ei palaisi pohjaan, kunnes nestemäärä supistuu puoleen. Keittovaiheen tuloksena sahtivierteen mallassokeriprosentti nousee korkeaksi. Vierteen annetaan nyt jäähtyä lypsylämpimän maidon lämpötilaan. Avokäyttäminen saavissa aloitetaan lisäämällä hiivaa ja humalia. Kun sahti on kuohautettu avonaisena vähän pidemmän aikaa kuin tavallista sahtia, se pannaan tynnyriin. Näin saadaan vahvaa päihdyttävää tupuliolutta ( dubbelöl). Kirjaneuvos Ellilä kertoo kotiseutumuistelmissaan, että tämä itähämäläisten vahvennettu sahtiversio jää usein miellyttävän makeaksi maultaan, sillä hiivasienellä on kyky käyttää tarjolla olevasta mallassokerista vain määrätty osa alkoholiksi. Tämä alkoholiprosentti saattaa tupulisahdissa nousta kahdeksaankin painoprosenttiin saakka.

Saattaapa hyvinkin olla, että juuri tällaisen sahdin hämeenkyröläisestä versiosta on ollut kysymys, kun F.E Sillanpää puhkesi sahdin ylistykseen:- Ihana juoma on sahti ...

Erittäin tärkeätä on kummassakin valmistustavassa , että hiivaa ei panna liian kuumaan vierteeseen, koska hiiva siinä kuolee ja neste happanee. Korkean alkoholiprosentin saamiseksi sahti säilytetään kellerissa. Jos vierre ei tahdo saavissa käydä , eikä hiivasieni ala hajota ja muodostaa alkoholia ja hiilihappoa, tätä voidaan auttaa. Sysmäläiset ovat keksineet panna lautasen kumolleen vierresaavin pohjalle. Pienikin käyminen muodostaa silloin lautasen sisään hiilihappokellon , joka purkautuu sieltä pois pitäen vierettä liikkeessä. Tästä ilmiöstä sanotaan , että vierre alkaa humpata.

Lähde : Sahtikirja , Ulla Asplund