Sahti on perinteinen suomalainen suodattamaton olut, jonka teossa käytetään etupäässä ohra- ja lisänä vähäisessä määrin ruismaltaita. Mausteena voidaan käyttää katajaa tai katajanmarjoja. Vierteen makeus saadaan mäskäämällä veteen sekoitettuja maltaita useita tunteja 50 - 80 celsiusasteen lämpötilassa, jolloin maltaitten tärkkelys muuttuu sokereiksi. Sahtiin ei saa lisätä teollisesti valmistettua sokeria , siirappia  tai muuta vastaavaa. Lopuksi mäski keitetään ja siivilöidään, jolloin saadaan vierre. Jäähdytettyyn vierteeseen lisätään tavallista kaupasta saatavaa hiivaa. Kuohukäyminen kestää muutamia päiviä, jälkikäyminen viileämmässä noin kaksi viikkoa, jolloin sahti selkeytyy ja on valmista nautittavaksi. Jälkikäymisen tulee tapahtua lievästi paineen alla, jotta sahtiin saadaan pieni määrä hiilihappoa, eikä happi pilaa käymisprosessia. Sahti on tuoretuote, sen säilyvyys hyvissä olosuhteissa, esimerkiksi kellarissa on noin kuukausi .

Sahdilla on hyvin tunnusomainen, täyteläinen, karamellimainen maku. Sahti sisältää valmiiksi käyneenäkin paljon luonnon sokereita ja viljan aromiaineita. Sen alkoholipitoisuus on 7-9 %. Normaalisti olueen kuuluvaa humalaa sahdissa ei välttämättä nykyään enää käytetetä. Sahdilla on EU:n APT-nimisuoja lambicin  tapaan. Sanan sahti alkuperää ei ole varmuudella selvitetty, mutta etymologit pitävät todennäköisenä germaaninen sana saf, josta myöhemmin kehittyi muinaisskandinaavinen saft, "mehu".

Suomessa perinteisiä sahtialueita ovat olleet Häme  (Sysmä , Hartola , Pertunmaa ja sahtipitäjänä tunnettu Lammi), sekä Hämeenkyrö -Ikaalinen -Parkano seutu.

Lähde: Wikipedia

 

Sahti valmistetaan perinteen mukaisista raaka-aineista, joihin kuuluvat ohramaltaan lisäksi muu viljamallas ja vilja (ruis, ohra, vehnä ja kaura) sekä usein humala,. Alkoholikäymiseen käytetäan leivinhiivaa tai kerättyä hiivaa.

Lähde : EU:n sivuilla sahdin APT-tunnuksesta ja menetelmästä