1340891.jpg<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jos vierre oli niin makeaa ja sakeaa, että se liimasi maistajan huulet yhteen ja sen jälkeen suuta aukaistessa kuului pikkuinen napsaus, tuli vierteestä hyvää sahtia.

Ensimmäisellä erilleen otetulla vierteellä oli paikkakunnittain minta eri nimeä; ensipää, pääoma, pääkäry. Niin myös loppu vierteellä oli eri nimiä; nenätippu, jälkitippu, jälkiheikki, lopputippa, tippukalja, virsuvettä. Mutta jos hyvin tarkkaan ja pitkään uitettu vierre pantiin jälleen pataan ja huolellisesti hämmentäen annettiin sen kutistua puoleen saatiin toisenlaista vierrettä ; offermeijaa, tupulisahtia tai ruotsalaisittain dubbeltöl.