Humulus lupulus ,

on hamppukasveihin kuuluva kaksikotinen kasvi, joten sen hede- ja emikukinnot ovat eri yksilöissä.Se on hyvin nopeakasvuinen ja sen versot voivat kasvaa viikossa jopa puoli metriä. Humala on monivuotinen perenna, jonka latvus lakastuu syksyllä pakkaskauden alkaessa. Köynnöstävä hyöty- ja koristekasvi joka tarvitsee tuen ja kiertyy aina kasvaessaan myötäpäivään. Se on hyvin nopeakasvuinen ja sen versot voivat kasvaa viikossa jopa puoli metriä. Humalan lehdet ovat vastakkaisia, karheita, 3–5-liuskaisia ja hammaslaitaisia. Ne ovat kooltaan jopa 25 cm. Hedekukinnot ovat vaatimattomia ja emikukinnot vihreitä käpyjä.

Luonnonvaraisena tai villiytyneenä humalaa esiintyy lähes kaikilla lauhkean vyöhykkeen alueilla Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa. Luonnossa humalasta voi tavata sekä hede- että emiyksilöitä . Viljellyt humalat ovat kaikki emiyksilöitä, joista käytetään emikukinnot eli humalankävyt. Hedeyksilöitä humalatarhassa ei suvaita, sillä emikukkien pölyttyminen heikentää humalankäpyjen aromia.

Humala kasvaa parhaiten kalkkipitoisilla ja kuohkeilla mailla. Paras sato saadaan alle 20-vuotiaista kasveista. Emikävyt korjataan syksyllä elo-syyskuussa, kun niiden väri on muuttunut kellertävään vivahtavaksi.

Humalalla on lievä rauhoittava vaikutus, joka perustuu emitähkien sisältämään eteeriseen öljyyn , joka väkevöityy varastoinnin aikana. Humalan sisältämät karvasaineet sisältävät bakteereja tuhoavia aineita. Ne edistävät mahanesteen eritystä ja antavat oluelle karvaan maun.

 Kuivatun humalan tulee olla väriltään vihreää tai vihreän keltaista ja tuoksua kirpeältä. (Hal) Happi ja kuumuus tuhoavat humalan sisältämän humalajauhon nopeasti, joten humala on säilytettävä tiiviisti pakattuna viileässä. Vuodessa humalan pehmeät hartsit kovettuvat, eivätkä enää liukene veteen edes pitkään keitettäessä. (Sala) Vanha tai hapen turmelema humala on väriltäään vaaleaa tai rusehtavaa ja tuoksuu tunkkaiselle. (Sala, Hal)