Hordeum vulgare

on tuulipölytteinen viljakasvi , jota käytetään rehuna, oluen raaka-aineena ja ihmisravinnoksi mm. leipien  ja puurojen muodossa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ohra on yksivuotinen heinä , joka kasvaa 60 – 120 senttiä korkeaksi.  Varsi on ontto korsi , jonka nivelkohdat täyteisiä solmuja. Korsi pysty, lopulta latvasta nuokkuva . Lehdet ovat vuorottain, ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät . Lehtilapa leveä ja litteä, sinivihreä. Lehden korvakkeet pitkät ja kaljut . Kukinto on tiheä kerrannaistähkä (ilman vihneitä 6–10 cm), tähkylät tähkärangan nivelissä kolmen ryhminä. Tähkylät ovat melko kookkaat, yksikukkaiset, kukat kaksineuvoiset (joskus vain keskimmäisen tähkylän kukka kaksineuvoinen). Kukista kehittyvät jyvät tähkässä kahdessa tai kuudessa rivissä. Kaleet ovat kalvolaitaiset, kapeat ja otakärkiset, ulkohelve leveä ja siinä hyvin pitkä vihne (10–15 cm).

Ohra on maailman vanhimpia viljelykasveja. Se tunnettiin jo kivikaudella Aasiassa ja Euroopassa. Ohra oli tärkein ruokaviljamme, kunnes ruis syrjäytti sen 1800-luvulla. Ohra kuoritaan ennen myllytystä, koska akanat eli helpeet ovat kiinni jyvässä. Ohralla ei ole sitko-ominaisuutta.

Ohra ja kaura ovat ainoat viljakasvit, joita viljellään käytännöllisesti katsoen koko Suomessa. Ohra tarvitsee lajikkeesta riippuen noin 70–85 vuorokauden mittaisen kasvukauden.

Suomen vuotuisesta noin 1,8 miljardin kilon ohrasadosta käytetään oluen valmistukseen viidesosa.