Aineet.

5 litraa ohramaltaita , 1/2 litraa ruismaltaita, 30 litraa vettä ,hiivaa ja humaloita

Sahdinpanoa edeltävänä iltana kostutettiin maltaat kylmällä vedellä, hämmennettiin tasaisen kosteuden leviämiseksi. Amme peitettiin. Aamulla sitten parissa erässä kaadettiin maltaille 2 napulista kuumaa vettä. Määrätyn ajan kuluttua kaadettiin ammeeseen vesi keihuvana , joka toistui vielä 4- 6 kertaa, välillä amme peitettiin hyvin. Aina veden lisäksen aikana toinen henkilö voimaakkasti vatkasi seosta mäskilapiolla ihan hikihatussa, sillä mitä enemmin sitä malttoi hämmentää ja vatkata imeltyi se enempi. Otettiin aina kirkasta vierrettä kiehauttaen kasarissa, kunnes seos oli vetelän puuron tapaista. Mäskin piti joka lisäyksen välillä painua pohjaan että kirkasta vierrettä päältä voitiin otaa ja kiehauttaa aina lisättäväksi hämmennettävän mäskin päälle, ja sillä välin kun viimeinen vierre kiehui niin sahtikorvo nostettiin alustalle ja toinen korvo tapin alle; sitten oli sahtipanimo valmis. Siinä ylempänä olevan korvon pohjalle oli laitettu katajia ristiin ja puhtaita olkia niiden päälle. Olkien päälle sitten kaadettiin mallasmäski, kiehuva vierre päälle, että 30 litraa vettä tuli käytettyä täysmääräisesti. Tynnyrin tappia avattiin juuri en verran , että neste pääsi verkalleen valumaan lävitse. Ja viimeksi kiehautettiin humalat vähässä määrässä vierrettä, joka piti sitten jäähdyttää. Kun neste ammeessa oli täysin jäähtynyt kylmäksi, lisättiin siihen hiiva, joka piti hyvin hämmentää nesteeseen sillä tavoin, että vierre vaahtosi. Amme peitettiin paksulla kankaalla.  Jonkuin tunnin kuluttua kaljaseosta taas hämmennettiin. Jos vierre oli vielä lämmintä, lisättoon siihen jäitä, sillä mitä kylmempää neste oli, niin sitä parempi käyminen oli. Seuraavana aamuna otettiin humalat pois. Juoma siivilöitiin sahtitynnyriin, tulppa jäteiin höllälle kiinni. Tynnyri laitettiin kylmään paikkaan käymään. Sitä piti seurata, että kun käyminen lakkasi tulppa laitettiin tiiviisti kiinni, se vuorattiin reijän ja tapin juurelta taikinapöperöllä. Mitä kauemmin maltettiin odottaa, parikin viikkoa, sitä parempaa se oli.

Ohje: Sahtikirja, Ulla Asplund