100px-H%C3%A4meenkyr%C3%B6.vaakuna.svg.p

Kerrotaan että Hämeenkyrö oli muinaispitäjä jo rautakaudella eli ns. pakanuuden aikana tuhat vuotta sitten. Muinaispitäjien uhripitojen jäänteinä siirtyivät Kyrön keskiaikaiseen vero-oikeuteen sahdintekoaineet, ohrat ja humalat. Hämeenkyröläinen sahti mainitaan kirjallisuudessa ensi kertaa 19.9.1296 ja sahti nautittiin silloin Pyhän Mikaelin juhlassa Hämeenkyrön kirkolla.

Myös kyröläinen juomasarviperinne on mahdollisesti lähtöisin tuolta ajalta. Ennen oli kirkon omistuksessa sahtisarvi jota lainattiin pitoihin, häihin ja hautajaisiin. Kyrönsarvi oli jalaton ja riippui hopeavitjoistaan Hämeenkyrön kirkon katosta, josta Viljakkalan ja Hämeenkyrön isoset talonpojat vielä 1800-luvulla saivat vuokrata sitä yhteismaljaksi muutenkin muhkeisiin pitoihin juhlamieltä kohottamaan ja siunausta tuomaan, sillä tottahan toki kirkon katossa säilytetty juoma-astia kirvoitti siunauksen hiven jokaiselle joka juhlissa ’sai samasta sarvesta’. Hämeenkyröläiset kunnioittavat kaikkia perinteitään, niin myös sahtiperinnettä.

 

Mallastaminen hämeenkyröläisittäin :

 

Rukiin ja ohran jyvät pannaan säkkiin, säkki vain puolillensa, ja viedään jokeen likoon. Ruissäkki sai olla kaksi yötä , ohrasäkki kolme yötä liossa. Sitten ne tuodaan saunaan itämään . Jos sauna oli lämmin  , ne itivät kahdessa yössä , mutta kolmessa jos sauna oli viileämpi. Ne idätetään kaukalontapaisessa ympyräpohjaisessa puukuurnassa. Jos jyvät kuumenevat , niitä kastellaan kylmällä vedellä . Kyllä ne hiukan saavat lämmitä . Tarpeeksi itäneinä ne nostetaan saunan parveen . Ennen oli saunoissa erityiset mallasparvet . Maltaita sekoitellaan ahkerasti  etteivät ne mätkeenny (pilaannu). Kuivatuksen jälkeen ne jauhetaan myllyssä krouviksi.

 

Hämeenkyrössä on kolmenlajista sahtia. On naistensahtia , miestensahtia ja tallisahtia. Naistensahti tiedetään vähemmän käyneeksi , miestensahti kovasti käyneeksi , mutta tallisahti on jotain muuta. Sitä tarjottiin tallissa hevoskauppoja tehtäessä. Oikean juhlajuoman vierteen piti kuitenkin aina olla niin makeata ja sakeata, että sitä maistellessa huulet tarttuivat toisiinsa ja napsahtivat auetessaan. ja kun miehet siitä kännyttä sahtia joivat ainankin Hämeenkyrössä ’ se nousi kovasti hattuun , niin että miehet tuli tuusanmullikaks’. Seuraavan päivänä oli sitten semmoinen kankkunen, ettei auttanut muu kun lähteä hakemaan samaa serpaa päänparannuksesksi – ja niin tultiin taas kotiin ’tuusanmullikkana’.

 

Hämeenkyrön sahdin sovellus Hyvinkäältä .

 

tarve-aineet :

10 kg ohramaltaita

1 kg ruismaltaita

½ hiivaa.

Ohra- ja ruismaltaat pannaan 50 litran astiaan. Lisätään 8 litraa 40-asteista vettä, sekoitetaan tasaiseksi puuroksi. Astia peitetään muovilla ja huovalla lämmön säilyttämiseksi ja annetaan imeltyä tunnin. lisätään 5 litraa 60 asteista vettä ja tunti sekä vielä 4 litraa kiehuvaa vettä ja annetaan imeltyä vielä hetki. Imellytetyt maltaat kaadetaan pataan ja hämmennetään vellinä hitaasti kunnes rupeaa kiehumaan noin tunnin kuluttua. Ei keitetä. sen jälkeen seos ajetaan kuurnaan, jossa pohjalla katajanoksia tai olkia (puupalikoita ja tiivistä verkkoa).

Kuurnassa olevan mäskin päälle kaadetaan nyt tasaisesti kiehuvaa vettä kunnes kuurnan aukosta on saatu nestettä 30 litraa. ensimmäiset nesteet voi kaataa kuurnalle toistamiseen jos se ei ole kirkasta. 30 litran jälkeen saadaan tippakaljaa ämpärillinen. Vierre jäähdytetään 15 – 18 asteeseen. Tuodaan huoneenlämpöön lisätään hiiva, ensin pieneen vierre erään kunnes alkaa käydä. Jonka jälkeen se lisätään vierteeseen. Annetaan käydä kunnes makeus häviää ja vaahto jonkin verran laskee. ( yön yli ja seuraavankin päivän ). Sitten sahti ’tynnyriin’ ja viedään kylmään. sahti on valmista 4 päivän kuluttua tynnyriin panosta. sahti säilyy sitä kauemmin mitä vähemmän sitä juo.

Leena Saaren ohje kirjasta : Sahtikirja, Ulla Asplund

 

Sahtiperinteen säilyttämisen aktivisteiksi luokiteltavat kunnat kävivät sahtikisan syksyllä 1988. Juomanlaatua arvioitaessa joutui Sysmän joukkue tunnustamaan vastustajan selvinneen ’hävyttömän hyvin’. Sahti sopi sysmäläiseenkin suuhun, vaikkei sitä ääneen haluttu tunnustaa. Hämeenkyröläisarvio sysmäläisestä :- Jos se olisi maailman parasta, niin kyllä meilläkin tieto olisi’. Tunnustivat kuitenkin ettei sysmäläinen sahti huonoa ole. Se sentään maistuu paremmalta kuin miltä se näyttää, vinoilivat hämeenkyröläiset.

 

 140px-H%C3%A4meenkyr%C3%B6.sijainti.suom

Suomen sahtimestaruudet Hämeenkyrö 1998, 1999 sekä 2009

Tiedot olen koonnut Sahtikirja ;Ulla Asplund ; Ohrainen olut, Kerttu Suuronen ; netti ja lisää tietoa etsitään