Lempeät kellot herättivät aamulla hyvin tanssitun yöttömän yön jälkeen. Olisikohan tänään hyvä päivä tehdä sahtia , rennosti ottaen aikaa auringosta.

Uusi mela tunti käteen sopivalta, sekoitin sahtimaltaan joukkoon kilon ruisjauhoja ja tällä kertaa päätin laittaa myös puolitoista kiloa ruismallasta mutta vasta myöhemmin. Jostakin kumman syystä päätin laittaa kuumaa lähdevettä tavallista enemmän. Mäski hautui lämpimässä saunassa välillä sekoittaen ja lisäillen kiehuvaa vettä. Sitten tuntuikin jo siltä että on aika sekoittaa ruismaltaat joukoon ja laittaa kivet koivupuu nuotioon.

Petailin kuurinan ihanan hennoilla katajan oksilla joissa oli tosi pitkät uudet kasvut. Mäskin keittelin kuumaksi tosi monella kivellä ennen kuin sain sen mieleisekseni. Olisihan tuossa vaiheessa jonkin kellon pitänyt soida. Lapoin mäskin kuurinalle ja mitä kuravelliä sieltä tulikaan. Olen varmaankin pitänyt lämmöt liian alhaisena , tehty mikä tehty antaa nyt sitten juosta ja katsotaan mitä tuleman pitää. Jouduin juoksuttamaan melkein 20 litraa ennen kuin sain tarpeeksi kirkasta. Onneksi nuotiossa oli vielä kiviä joten kiehautin 'kuran' oikein kunnolla ennen takaisin kuurinalle laittoa . Tässä vaiheessa vierteen juoksu hidastui ja hidastui, ehdin käydä monta kertaa kahvilla ennenkuin 40 litraa oli juoksutettu.

Heitin lopuksi ämpärillisen vettä nenätippua varten, sitä tulikin sitten reilusti kun se juoksi hitaasti ja ajan kanssa valuikin paljon. Jäähtyneeseen vierteeseen , kaikesta huolimatta varsin makeaan, ripottelin pussillisen 'sinistä' hiivaa. Aamulla hiukan jännäten menin saunalle maistelemaan tekosiani oliko se hapantunut mutta yllätys siellähän se oli reippaassa käynnissä ja ihan terveenä. Eipäs kuitenkaan nuolasta ennen aikojaan siispä iltasella tiivistin tongan kanneen paperilla ja kärräsin sen kellariint tekeytymään. Nyt sitten ootellaan mitä tuleman pitää ( 'kädet ristissä')

Seuraavan kerran pitää taas muistaa että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia....vai onko ?