Ensi lumilla ja pikku pakkasessa annoin pienet maistajaiset sahdin teosta. Kuvia lisäilen sitten myöhemmin kun kamera kotiutuu.

Lauantaina 16. klo 7.00 kännykkä ilmoitteli että olisi ylös nuosun aika. Vesi piti ottaa pumppukaivosta kun lähde oli kuiva kesän jäljiltä.  Ei muuta kuin tulia virittelemään padan alle mutta kiitos saunatontun siellä olikin jo tuli. Lisää puita padan alle , sauna lämpiämään sekä vehkeitä vähän esille ja vielä hetkeksi riihen parveen lepäilemään.

Sitten vain 'apupojan' herätykseen ja maltaita kastelemaan. Maltaat oli viettänyt yönsä ulkona joten kastoin ne kiehuvalla vedellä. Sahti maltaita oli säkki + sanoisinko 3 kilo selä yksi kilo ruismallasta. Keihuvaa vettä lisäiltiin noin tunnin välein puolisen ämpäriä , homma olikin helppoa kun oli sekoittaja ja vedenkantaja. Välillä haettiin katajia metsästä ja taisipa väliin mahtua kuusen kaato näytöskin. 

Olikohan se yhden aikaan kun sytytettiin nuotio kiviä varten. Tässä välissä taisikin olla myöhäinen lounastauko .

Sen jälkeen lisättiin neljä suurta kiveä mäskiin ja pedattiin teräskuurina. Pikkusen laiskasti vierre juoksi mutta mikäpä kiire siinä oli . . .ei mikään. 

Ensimmäisen samen vierteen kuumasin yhdellä kivellä ennen mäskin päälle lisäämistä. Vierrettä sahtiin valutettiin noin nelisenkymmentä litraa. Vierre jätettiin yöksi jäähtymään. Kello oli liki 7 kun nenätippu sai jäädä rauhassa tippumaan. Sitä tulikin sitten vähän reippaammin kun se sai rauhassa valua ehkäpä noin 15 litraa, sekin oli melko imelää ja makuakin löytyi . Sen jatko onkin sitten ihan oma tarinansa jota ei nyt ihan kaikille kerrota. Seuraavana aamuna lisättiin puolitoista pussia sinistä hiivaa , pakattiin se kanisteriin  ja kuljetettiin se kaupungin lämpöön käymään ja valmistumaan . Minun pieni koe erä oli lähtenyt jo seuraavana aamuna iloisesti käymään. Ehkä pienet ajatukset ovat käyneet loppu sahdille - kuinkahan se on 'herännyt'.