Etsiessäni tietoa Hämeenkyrön sahdista törmäsin Sahtikirjassa (Ulla Asplund) tarinaan ’ Härkin Papan sahdintekopäivä Hämeenkyrössä’ jokin siitä valmistus tavasta herätti uteliaisuuteni joten päätin kokeilla sitä.
Valmistin sen ihan vain kaupungissa kraanaveteen tiskipöydän kulmalla pienen erän mutta aikaahan siihen kului melkein kahdeksan tuntia.
Kostutin, ihan vain käsin, viitisen litraa ohramaltaita ja puoli pussia ruismaltaita 40 asteisella vedellä ja laitoin lämpimään uuniin.
Kirjan mukaan tässä vaiheessa oli ’ kaffe tunti’ eli parin tunnin päästä lisäsin kuumempaa vettä ja pidin hetken hellan levyä päällä niin että lämpö nousi 60 asteeseen, sekoittelin jo kauhalla ennen uuniin laittoa.
Taas aikaa meni pari tunti kun lisäsin vettä joka 80 asteista ja reipasta sekoittelua takaisin uuniin.
Viimeisen veden lisäsin kiehuvan kuumana vedenkeittimestä reilu sekoitus ja uuniin rauhoittumaan. Uunin lämpötila oli mittarilla katsottuna oli vähän alle 70 astetta tosin viimeiselle kerralle lisäsin aavistuksen lisää potkua niin että mittari näytti hiukan yli 70 astetta.
’Nyt on kai aika tehnyt tehtävänsä sahrin alulle.’ Ja nyt tämä vaihe oli se uteliaisuus , kauhotaan mäskin päälle noussut kirkas osa ’orottamaan seuraavaa vaihetta’. Mulla meni pikkasen pinta sekaisin kun kansi putos mäskiin mutta hipasustahan ei oteta.
Elikkä niin kauan juoksutin kun tuli sameaa. Nyt yhdistin samean ja pinnalta otetun vierteen ja laitoin ne kattilaan kuumenemaan kiehuvaksi . Tappi kiinni ja lisää vettä ja sitten taas juoksutusta sen aikaan kun vierre maistui hyvälle.
Tappi kiinni ja kaadoin nyt vahvan kiehuvan vierteen mäskin päälle jolloin se siivilöityi.
’-Kaivolle on hyvä olla vähän pitempi matka, sanoi yksikin emäntä tossa pirkkalehres kun luin ja samaa se pappakin aina terottaa. Nää on niitä sahti mestareiren huomautuksia. –On ihan hyvä ettei tuu vettä tostavaan hanasta holskisti. Tulee liian laihaan sahtia !’ 
Mulle taisi käydä juuri niin, pikkasen olisi voinut vähemmän juoksuttaa tai sitten ei vaan ilmeltynyt tarpeeksi, tumma oli väri , makuakin löytyi mutta se jokin puuttui.
Ekasta kirkkaasta vierteestä otin puolisen litraa jäähtymään ja lisäsin siihen 10 g tuoretta hiivaa. Vierteen alkua sitten kovasti ilmailin kaatamalla kulhosta kulhoon.
Lisäsin sitten käytteen jäähtyneeseen vierteeseen ja ilmailin sitäkin pari kertaa.
Aamulla sahti oli lähtenyt hyvin käymään. Vitosen sahdista annoin käydä puolitoista päivää ja lopun sen pari päivää. Nyt ne ovat sitten tekeytymässä jääkaapissa vitonen kanisterissa ja puolitoista lasipullossa patenttikorkin alla.
Teksti joka on kirjoitettu näin on suora lainaus Sahtikirjasta , Ulla Asplund.
Empä taida uskaltaa nimetä tätä sahti hämeenkyröläiseksi kun en ole kun kerran sitä tietämättäni maistanut mutta tulihan taas kokeiltua yhtä vähän erilaista sahdin valmistus tapaa.
Kommentit